Yhteisöt, jotka ottavat kaikki ihmiset mukaan, pärjäävät paremmin. Diversiteetti toimintaympäristössä on kasvun tae.
Lieneekin niin, että nurkkakuntaisuus ja nykyajassa huonosti resonoiviin taantumuksellisiin näkemyksiin tarrautuminen johtaa yksipuolisiin ja siksi pitkällä aikavälillä huonoihin valintoihin, esimerkiksi kaupunkien vetovoimaa koskevissa päätöksissä.
Suomen kaltaisessa kooltaan pienessä maassa pitäisi osata tehokkaammin hyödyntää kaikkien ihmisten potentiaali. Samoin pitää tehdä myös täällä Ylöjärvellä. Sen vuoksi väitän, että nyt on feministisen elinvoimapolitiikan aika, pienen piirin äijärinkien sijaan.
Feministinen elinvoimapolitiikka tarjoaa modernin yhteiskunnan keinot mukaanottavaan ja eri väestöryhmien risteävät näkökulmat huomioivaan avoimeen ja osallistavaan toimintatapaan.
Kun puhutaan neutraalista tai perinteisestä elinvoimapolitiikasta, tarkoitetaan usein lähes yksinomaan keski-ikäisten ja sitä vanhempien valkoihoisten, kantasuomalaisten heteromiesten lähtökohtia. Heillä on muita useammin yliedustettuna valta ja vakiintuneet verkostot, joilla vaikuttaa päätöksentekoon joko vilpittömästi tunnistamatta tai tietoisesti tunnustamatta muiden väestönryhmien eristyisnäkökulmia. Aiheesta on kirjoittanut myös Silja Keränen. (https://ajatuspajavisio.fi/ajankohtaista/analyysi-feminismia-elinvoimapolitiikkaan)
Ylöjärvenkin elinvoimapolitiikassa on tehty aiemmin paljon tulosta, mutta nyt myös täällä on herätty siihen, että 2000-luvun alun kasvutahti voi olla vaihtumassa muuttotappioksi, vaikka kasvun veturi naapurissa porskuttaa lujaa eteenpäin. Kauhistelemme väkiluvun kasvun pysähtymistä, mutta toimenpiteissä huomio on yhä muualla kuin siinä joukossa, joka tutkimusten mukaan ratkaisee aluekehityksen suunnan: nuoret naiset. Tätä ilmiötä ovat avanneet meille mm. kaupunkikehityksen asiantuntijat Eero Holstila ja Timo Aro.
On huomattu, että esimerkiksi teollisuuden työpaikkojen sijainti ei ole peruste asuinpaikan valintaan, vaan valinnat tehdään kaupungin opiskelumahdollisuuksien, elämystarjonnan ja liberaalin ilmapiirin perusteella. Panostukset päätöksenteossa aiemmin ehkäpä vähäpätöisemmiksi miellettyihin ns. pehmeisiin asioihin kuten koulutus, luonto, kulttuuri, taide ja arjen arkkitehtuurin estetiikka voisivat tarjota mielenkiintoisempaa ja houkuttelevampaa kaupunkia myös naisille.
Onkin tarpeen pohtia, mitkä näistä edellä mainituista on ollut tapana huomioida Ylöjärven elinvoimapoliittisissa suunnitelmissa, päätöksissä ja linjauksissa tähän mennessä. Tai sitä, kuinka huomioiva ja houkutteleva on Ylöjärven yleinen ilmapiiri? Miten suhtaudutaan maailmalta tänne muuttaneisiin kuntalaisiin? Entä onko eri vähemmistöjä huomioitu kaupungin elinvoimapolitiikassa?
Kun asukkaiden profiili monimuotoistuu, on se myös elinkeinojen monimuotoistumisen lähde. Toivonkin lisää arviointia siitä, miten elinvoimaan olennaisesti kytkeytyvällä kaupungin elinkeinopolitikalla on osattu huomioida eri näkökulmien moninaisuutta: yrittäjien taustojen moninaisuutta, toimialojen ja yritysten kokoluokkien moninaisuutta, ja mm. miten kaupungin elinkeinopolitiikan keinoin on pystytty tukemaan myös naisvaltaisia aloja.
Nyt on korkea aika haastaa niin kaupungin nykyiset ja tulevat päättäjät kuin viranhaltijatkin tarkastelemaan elinvoimapolitiikkaa kokonaisuudessaan feministisesti; päätösten ja suunnitelmien vaikutusten arvioinnilla useista risteävistä näkökulmista.
Uusi valtuusto aloittaa elokuussa. Tulevassa valtuustossa tulisi olla nälkää rohkeammalle strategiselle ajattelulle ja sellaisille suuntavalinnoille, joissa huomioidaan niin nuorten naisten houkutteleminen kuntaan ennen kaikkea asumaan, mutta myös ansiotöihin tai yrittämään, kuin myös eri taustaisten ihmisten mukaanottamisen mahdollisuudet elinvoiman lisäämiseksi. Kuntavaalit ja niissä äänestäminen ovat tärkeitä, jotta päätöksentekijöiden joukko monipuolistuu, ja ymmärrys uuden ajan elinvoimapolitiikan kulmakivistä kasvaa.
Jenni Kiiskinen 